Kennel EntreNous
+358 50 5395672
  • Tervetuloa
  • Esittely
  • Nartut
  • Urokset
  • Pentuja
  • Pentu sinulle?
  • Blogi
  • Yhteystiedot

Luopumista ja uuden aloittamista

12/1/2019

6 Comments

 
Pitkien joulun- ja uudenvuodenpyhien aikana on ollut aikaa järjestellä ajatuksia. Olen uhrannut reilut kaksikymmentä vuotta intohimoiseen pyreneittenpaimenkoirien kasvattamiseen ja kymmenkunta vuotta siinä sivussa omistin leijonanosan vapaa-aikaani jackrussellinterriereille. En voi sanoa epäonnistuneeni kummankaan rodun kohdalla. Olen jälkikäteenkin ajateltuna varsin tyytyväinen aikaansaannoksiini. Täydellisiä ne eivät ole, eivät kaikki toivotusti terveitäkään, mutta mielestäni olen onnistunut antamaan kummankin rodun kehitykselle oman pienoisen panokseni. Ainakin olen saanut tehtyä ihmisille mukavia perheenjäseniä ja harrastuskavereita, sellaisia, joiden kanssa on toivottavasti kiva elää ja olla.

Nyt taitaa olla uuden aika. Pyrtsimaailmassa täällä kotimaassa rodun sisällä vallitseva henki on kammottava. Jos en olisi omin silmin nähnyt, kuullut ja saanut osakseni sanoin kuvaamatonta, epäreilua ja törkeää loan heittoa, en uskoisi sellaista edes mahdolliseksi. Ihmiset jaksavat hämmästyttää. Perättömät, katteettomat, tuulesta temmatut syytökset ja julkinen myllytys sosiaalisessa mediassa jättävät jälkensä, niitä kantaa mukana sydämessään, vaikka kuinka koittaisi kovettaa mielensä ja yrittäisi olla pahoittamatta mieltään. Valitettavasti kohteiksi ovat useampaan otteeseen joutuneet myös sivulliset, kasvatinomistajat, joiden ei missään tapauksessa pitäisi päätyä keskelle kasvattajaa kohtaan suunnattua ryöpytystä. Mutta ihmiset osaavat olla täysin häpeämättömiä.

Minulle taisi tulla tuota maailmaa kiintiö täyteen. Olen rauhassa kypsytellyt jo pitkään jatkunutta tilannetta ja tullut siihen tulokseen, että irrottautuminen, niin vaikeaa kuin se onkin, on viisain ratkaisu. Ilman sen isompaa draamaa tai marttyyriasennetta luovutan suosiolla ja jätän tilaa niille, jotka tekevät kaiken aina paremmin ja ovat valmiita kritisoimaan puskista, herjaamaan ja huutelemaan, ihan vain siksi, että voivat. Olen nähnyt uskomatonta joukkohysteriaa, jossa kuoroon liittyy väkeä, vaikka he eivät edes tiedä, kenen laulua laulavat. Toivottavasti se heille joskus selviää, aikuisia ihmisiä kun kuitenkin enimmäkseen ovat.

Halusin kirjoittaa tämän julki, kaikille nähtäväksi, jotta huhut eivät ehdi edelle. Olen yrittänyt parhaani, tehnyt kasvatustyötäni niin perusteellisesti ja huolella kuin se vain on mahdollista. Olen tehnyt sitä hiljaa itsekseni, puuttumatta muiden tekemisiin. Se ei ole riittänyt. Minun perisyntini taitaa olla rehellisyys ja avoimuus, niillä eväillä tässä maailmassa ei pärjää. Pitäisi osata juonitella ja ilkeillä takaisin, vastata huutoon huudolla. Pitäisi osata manipuloida, valjastaa ihmisiä eturintamaan ja suojautua itse taka-alalle. No, en osaa enkä halua.

Kasvattejani on jalostuskäytössä eri puolilla maailmaa - tietenkin Suomessa, mutta myös Ruotsissa, Norjassa, USA:ssa ja rodun kotimaassa Ranskassakin. Jatkukoon työni toisten kasvattajien kautta.

Koskaan ei pidä sanoa ei koskaan, joten toki jätän itselleni vielä harkitsemisen varan, mutta tällä hetkellä tunnen oloni vapautuneeksi ratkaisun tehtyäni.

Russelimaailmaan en koe enää kuuluvani siitä yksinkertaisesta syystä, että rodusta tuli ensimmäisten kymmenen, antoisan rakenteluvuoden jälkeen yltiösuosittu. En löydä paikkaani maailmasta, jossa pentuja syntyy vajaan 800 yksilön vuosivauhtia ilman minun osallisuuttanikin. Minulle kasvattaminen on pienimuotoista yritystä ylläpitää ja parantaa rotua ja nykyisessä russelien kysynnän ja tarjonnan mittakaavassa koen sen vaikeaksi.

Luulen myös löytäneeni itselleni uuden intohimon kohteen. Venäjänbolonkat ovat ihastuttavia pikku koiria, jotka uutena rotuna täyttävät kaikki tarpeeni. Haluan opiskella rotua ja jos mahdollista, myös rakentaa sitä. Rotu on ihastuttavan epäyhtenäinen, jopa sellaisilta perustavaa laatua olevilta ominaisuuksiltaan, joita rotumääritelmä edellyttää. Näen sen kaiken haasteena. On selvää, että uudesta rodusta tulee paljastumaan ei-toivottuja asioita, etenkin kun terveyttä tutkitaan laajemmalti. Haluan olla jo alusta asti eturintamassa taistelemassa sekä terveyden että oikean rotutyypin puolesta. Kuono kohti uusia tuulia.

Huh, tulipas paatosta. Mutta tulipa sanottua. Ja tuntui hyvältä.


6 Comments
seija Tottakai
16/1/2019 08:16:17 pm

Toivotan kaikesta sydämestä onnea valitsemallesi tielle. Kun yhden oven sulkee, voi availla monia uusia ovia. Ota kuohari kylmästä, vedä villasukat jalkaan, istu sohvalle ja nauti. <3 <3 <3 <3

Reply
Satu ja Aida, Trine ja Raina
16/1/2019 08:36:59 pm

Kaikkea hyvää tulevaisuudelle. Kutakin aikansa ja joskus suora puhe toimii paremmin. Venäjänbolonkat ovat hyvä suunta jatkaa koiraharrastusta. Nauti pikkukoirista 💕

Reply
Tuija ja Vilpas
16/1/2019 11:19:12 pm

Toivotan Sinulle hyviä hetkiä ajatustesi kanssa. Olkoon tuulet nautinnollisia ja suotuisia. Niinkuin Seija tuossa kirjoitti, niin kun ovia sulkee voi toisia avata. Minä toivotan suuresti ONNEA uusien polkujen kulkijalle.

Reply
Tarja, Sylvi, Saaga, Eemil
20/1/2019 11:35:13 am

Tervetuloa uudet tuulet! <3
Me vanhat tuulet matkaamme edelleen mukanasi ja seuraamme innolla mitä tuleva tuo tullessaan. Olen saanut nauttia sekä russelikasvatuksen että pyrtsikasvatuksen upeista tuloksista - kasvattajan pohjattomasta tuesta. Toivottavasti olet matkallasi tuntenut lämmön ja luottamuksen. Yritän vilpittömästi olla onnellinen puolestasi, uusista kuvioistasi.. Ainoa pieni karhaus löytyy jo vuosia sitten suorittamastani lausumasta: koirarotua voin vaihtaa, mutta kasvattajaa en!!!!.... Kohti kampakauppaa?????

Reply
virpi
29/1/2019 06:17:51 pm

hyvää liitoa tuulten mukana, kyllä aika näyttää mihin topataan ja kuinka pitkäksi aikaa.ja ankkuri köysi on paikallaan ja se voi joskus olla tarpeen jos pitää kelata takaisin päin. mulla ei edelleenkään itselläni ole Soilelta yhtään kasvattia ja jos ei rotuja tule lisempi ei varmaan tulekkaan mutta olet mulle aina Paukun koirien kasvattaja ja vuosien saatossa myös äärettömän rakas ja tärkeä ystävä joka auttaa neuvoo ja tukee kiitos siitä ja onnea matkaan jännittäviin retkiin jalostuksen maailmaan uuden rodun parissa

Reply
Kati, Vissa ja Festa
11/2/2019 08:38:45 am

Huh, surullisena tästä viestistä, mutta tietoisena siitä aiheettomasta ja uskomattomasta sonnasta mitä päällesi on heitetty, en ole yllättynyt. Inhottavaa mitä kateus saa aikaan. Olen iloinen, että löysin luoksesi ja sain upeimmat koirat ikinä ja mahtavan ystävän ja tuen, kiitos <3 Tsemppiä Soile uuden rodun haasteissa :)

Reply



Leave a Reply.

    RSS Feed

    Kirjoittaja

    Reilu viisikymppinen koirankasvattaja raportoi iloista ja suruista koirarintamalla.

    Arkisto

    December 2022
    November 2022
    October 2022
    February 2022
    December 2021
    October 2021
    August 2021
    May 2021
    March 2021
    December 2020
    November 2020
    August 2020
    January 2020
    December 2019
    November 2019
    September 2019
    April 2019
    January 2019
    November 2018
    October 2018
    September 2018
    August 2018
    May 2018
    April 2018
    March 2018
    February 2018
    January 2018
    July 2017
    June 2017
    September 2016
    August 2016
    April 2016
    January 2016
    December 2015
    November 2015
    March 2015
    January 2015
    December 2014
    November 2014
    September 2014
    August 2014
    June 2014
    April 2014
    March 2014
    February 2014
    January 2014
    December 2013
    November 2013
    September 2013

Proudly powered by Weebly