Vihdoinkin on jotain, mitä odottaa! Olen vatkannut pentuesuunnitelmia niin kiivaasti, että hyvä, jos itse pysyn omien ajatusteni tasalla. Suunnitelmissa oli astuttaa tänä syksynä Pinni, ja ensi keväänä sitten emänsä Stina, mutta Pinnin juoksua odotellessa kärsivällisyys petti pahemman kerran. Syyskuusta asti sitä juoksua on odoteltu alkavaksi, mutta toistaiseksi ei ole kuulunut eikä näkynyt. Stina sen sijaan aloitti juoksunsa lokakuussa, joten pyöräytin mietteeni uuteen asentoon. Stina saikin sulhasekseen Pinnille kaavaillun Fabion, ja kun aikani pähkäilin - enimmäkseen yöaikaan - tahdonko astuttaa emän ja tyttären samalla uroksella, tulin lopulta siihen tulokseen, että en ainakaan kovin mieluusti.

No, eihän siinä auttanut kuin laittaa mietintämyssy päähän. Rodussa on joutunut pakon edessä käyttämään jalostukseen kovin nuoria - aivan turhan nuoria - uroksia, joten rohkaistuin kysymään, josko kesällä seitsemän vuotta täyttänyt, terve, ja jo kivaa ja tervettä jalostusnäyttöä antanut Fidel olisi käytettävissäni. Suureksi ilokseni kennel Bounienin Erja ja Eveliina suostuivat antamaan komistuksen käyttööni Pinnille. Niinpä tässä odotellaan Stinan pentuetta syntyväksi joulun alla, sen vatsa on jo sievästi pyöristynyt, ja Pinnin juoksua alkavaksi minä päivänä tahansa.

Yksi mielenliikahdus oli viedä yhteisomistusuros Fabio lonkka- ja kyynärkuviin, sille kun syntyy melko monta pentuetta lyhyen ajan sisään. Pelonsekaisin tuntein niitä tuloksia odoteltiin, bolonkoilla kun on viime aikoina ilmennyt useammalla koiralla kyynär- ja lonkkanivelen dysplasiaa, kovin paljon suhteessa vähäiseen tutkittujen määrään. Tutkittuja koiria on vielä niin harvakseltaan, että koko totuutta voi vain arvailla eikä se varmasti lyhyellä aikavälillä selviäkään. Itsekään en ole narttujani nivelkuvauttanut, koska jalostuksellisesti se on tässä rodussa ja tilanteessa kovin hyödytöntä. Laajassa mitassa rotua tuskin tullaan kuvaamaan, ja jos Suomessa kuvattaisiinkin, niin ulkomailla tuskin. Fabion kuvaaminen oli siis aika lailla hakuammuntaa. Tällä kertaa harhaluoti kuitenkin osui napakymppiin - Fabiolla on A/A-lonkat ja 0/0-kyynärät. Incongruenssilausuntokin kyynäristä otettiin, tuloksella 0/0. INC-lausunto antaa perinteiseen kyynärkuvaan verrattuna matalaraajaisille roduille enemmän tietoa, koska siitä selviää myös käyrien etujalan luiden mahdollinen liian aikainen kasvulinjojen sulkeutuminen - siis se, onko koiralla turhan kierot ja ongelmia aiheuttavat eturaajat. Kyllä tällaisia tuloksia soisi tulevan enemmänkin. :)

Koronakevät ja kesäkin ovat menneet koirien kanssa kotoillessa, mutta mikäpä tällaisena kesänä on kotona ollessakaan. Kasvatinomistajat ovat ehättäneet välittämään harrastusrintamalta kaikenlaisia huippu-uutisia, jotka tietysti lämmittävät mieltä, vaikka kasvattajan osuus niiden saavuttamisessa onkin kovin olematon.

Ensinnäkin Metku, POHJ MVA FI MVA SE MVA DK MVA EE MVA Entre Nous Talisman Bleu oli ROP Porin kv. näyttelyssä ja sen myötä tittelirivi komistui C.I.E.-merkinnällä eli pojasta tuli kansainvälinen näyttelyvalio. Aino Pikkusaari otti pojasta oheisen, komean kuvan. Valtavasti onnea omistaja Marika Leivoselle!

Superonnittelut kuuluvat myös Maria Hirvoselle ja Miuxille (FI MVA FI AVA-H FI AVA Entre Nous Quelle Légende Bleue), jotka ovat olleet jo pitkään aivan huipulla mediagilityssä. Maria ja Miux selvittivät tiensä Suomen maajoukkueeseen ja olivat ennen koronan aiheuttamaa kisakauden katkeamista medeissä rankingin jaetulla ykköstilalla. Ihan huikeaa! Maria ansaitsee kyllä menestyksensä, sillä vain harva kykenee harrastamaan huippu-urheilua samalla, vaatimattomalla asenteella ja tekemään aina kaiken koiran hyvinvointi edellä.

Pääsin iloitsemaan myös Paula Tolppasen ja Pamelan (FI MVA Entre Nous Savigny-Les-Beaune) menestyksestä rallitokossa. Parivaljakko kuittasi jo koulutustunnuksen RTK4. Upeaa työtä, onnea!

Stinan ja Masin pennuille pyörähtää huomenna mittariin yhdeksän viikkoa ikää ja kaikki näyttäisivät nyt löytäneen omat, rakastavat kotinsa. Pennuista tuli räpsittyä seisomakuvia, sellaiset tuhatkunta kappaletta, kuten tavallista. Niistä tuhannesta ei löytynyt oikeastaan yhtään mielestäni kelvollista, mutta olkoon - väsy tuli niin kuvaajalle kuin kuvattavillekin. Jokaisesta kuvasta korjaisin jotain: häntää, jalan asentoa, ryhtiä, katseen suuntaa. Sellaista se on, koiranpentujen kuvaaminen. Koko lailla hullun hommaa. :D Mutta tässäpä nämä epätäydelliset otokset lähes täydellisistä pentusista.

Joulukalenterin luukun lisäksi auki ovat Stinan poikien silmätkin. Adventin kunniaksi tuli räpsittyä nelikosta uudet kuvat. Kas tässä herrat tutkailevat maailmaa avoimin silmin.

Black Friday se villitsi ihmisiä viikonvaihteessa törsäilemään mitä erilaisimpiin, superhypertarjouksilla markkinoituihin tuotteisiin. No, retkahdin sitten minäkin. Ostinko uusia vaatteita? Jotain kivaa kotiin? No en. Sen sijaan pistin tilaukseen neljä kappaletta MyDogDNA-geenitestipaketteja, kun kerran halvalla sai. Olihan niihin sisällytetty peräti 30 prosentin ale, ei sellaista voi vastustaa. :)

Samalla tulin tehneeksi uuden periaatepäätöksen. Olen tähän astikin testannut jalostukseen käyttämäni koirat, niin omat kuin sijjoituskoiratkin. Nyt päätin, että vastaisuudessa kaikki meiltä lähtevät pennut testataan ennen luovutusta. Jo vanhempien testitulokset sulkevat pois monet sairauden mahdollisuudet, mutta venäjänbolonka on äärimmäisen epäyhtenäinen rotu, jolla on rikas värikirjo ja runsaasti vaihtelua niin raajakorkeudessa, pään muodossa kuin turkinlaadussakin. Geenitesteistä saa paljon ammennettavaa oman jalostustyön pohjaksi, opiksi ja ojennukseksi. Voihan sieltä jonkun sairautta aiheuttavan geeninkin bongata, toivottavasti kuitenkaan ei. Tieto saattaa lisätä tuskaa, mutta ei se silti pahasta ole, missään asiassa. Testien tulokset olen päättänyt pitää julkisina, josko niistä sitten muutkin jotain hyötyisivät.

En ole isommin pukahtanut Stinan pentujen väreistä, koska osasin odotella ylläreitä, ja onhan niitä, ilmeisesti oikein kaksin kappalein. Kiril ja Slava olivat syntyessään mustaakin mustempia, mutta kaikki ei näissä värijutuissa ole sitä, miltä näyttää. Pentueeseen oli mahdollista syntyä melkoinen värien kirjo ja nyt vaikuttaa siltä, että ainoa musta onkin ruskea Konsta (toisin sanoen se on mustasta ruskeaksi laimentunut). :D Oikea tilanne alkaa tässä hiljalleen paljastua, kun turkit ovat lähteneet kasvuun. Nyt, noin puolentoista viikon iässä näyttäisi siltä, että Kiril on merkkivärinen (black & tan) ja Slava luultavasti soopeli (fawn, tosin hyvin tumma sellainen). Värigenetiikkafriikkinä seurailen tilannetta mielenkiinnolla.

Salaman avulla otetut kuvat paljastavat aika hyvin tilanteen, livenä nämä poitsut ovat vielä hyvin mustanpuhuvia.

Niin, ja jos jotakuta kiinnostaa tietää, niin poikakvartetti pulskistuu tasaista vauhtia.

Joskus se on helppoa, joskus työlästä ja joskus kerrassaan hermoja raastavaa, kätilön homma nimittäin. Tällä kertaa kaikki sujui kuin oppikirjasta ja Stina ponnisteli melko vaivattomasti maailmaan poikakvartetin, kasvattajan iloksi vieläpä keskellä kirkasta päivää. Ei yövalvomista eikä muutakaan ahdistavaa, pennut olivat syntymäpirteitä ja suuntasivat saman tien maitohanoille.

Tässä vaiheessa sitä vain odottelee innolla silmien aukeamista ja sitä, että pennut alkavat muuttua marsuista enemmän koiranpennuiksi. Ensimmäiset potretit tuli toki jo napattua ja nimet, sekä työnimet että viralliset, on kehitelty. Tässäpä joukkue, joista muutamalle on oma koti hakusessa, kunhan tuosta varttuvat. Syntymäpäivä oli siis 12. marraskuuta ja kuvissa veikkoset ovat neljän päivän ikäiset.