Blogistani ei pääse usein lukemaan näyttelykuulumisia - niissä tulee ensinnäkin käytyä melko säästellen, enkä nyt muutenkaan katso tähdelliseksi raportoida jokaista kehäpyörähdystä erikseen. Nyt on kuitenkin pakko ihan pikkuisen kehaista. Vasta yhdeksän kuukauden ikäinen Diora (Entre Nous Velikaya Knyazhna Diodora) alias Diidii on käynyt nyt syksyn mittaan esittäytymässä kolmessa näyttelyssä, ja olen vieläkin ällistynyt lopputulemasta. Plakkarissa on 2xROP ja kerran VSP, eikä se tyttö nyt ihan yksin kehissä esittäytynyt, tasokkaita kilpakumppaneitakin oli paikalla. Pakko on tunnustaa, että kyllähän se  kasvattajan sydäntä lämmittää, että saa kasvatistaan positiivisia arvosteluja. Mukana reissuissa on ollut myös Nasha (Russkaya Roskosh Glasha Radost' Nasha), joka on sekin palkittu paristi erinomaisena ja SA:n arvoisena, ylikiloistaan huolimatta. Jäi nimittäin tytölle yhden pennun pentueestaan vararavintoa, joka tuntuu jämähtäneen kylkiluiden päälle aika tiukkaan. Ei muuta kuin lenkille, niin koira kuin omistajakin, jolla on niitä liikakiloja suhteessa vielä vähän enemmän.

Ensi viikonloppuna katsotaan Lahden näyttelyssä, joko meidät palautettaisiin ruotuun ja takaisin maan pinnalle. :D

Fiina synnytti elokuussa potran pentukaksikon, jotka tätä kirjoitettaessa kiskovat innolla muristen ja reuhtoen villasukkaa. Se sukka on jalassani. Työnimillä Glasha ja Grisha toistaiseksi temmeltävät pennut ovat ilmiömäisen hauska parivaljakko, jonka seurassa aika ei käy pitkäksi. Tällaisissa pienissä pentueissa on se etu, ettei pentusten touhuihin oikeastaan missään vaiheessa kyllästy, kun jätöksiin ei tallaa (koska aina ne löytää ensin sukanpohjalla) joka askeleella, ja hoitotoimiin sun muihin arjen touhuihin totutettavia ei ole kokonaista komppaniaa.

Ihan kuin Strömsössä ei tämäkään synnytys sujunut. Odotuksissa oli isompi pentue, jossain vaiheessa ultrassa katseltiin selkeästi neljää sykkivää sydäntä. Viikkoa ennen synnytystä Fiina alkoi vuotaa vihreänmustaa sikiönestettä, ja kävi selväksi, ettei pennuilla ollut kaikki hyvin. Sydänääniä löytyi enää kahdet. Ultrassa käytiin pariinkin otteeseen, kun jäljelle jääneiden tilaa arvioitiin, ja suunniteltua sektiotakin pohdiskeltiin. Lopulta päädyimme eläinlääkärin kanssa siihen, että annetaan Fiinan yrittää synnyttää luonnollisesti. Viimeinen viikko meni jännätessä ensinnäkin sitä, pysyvätkö kaksi pentua elossa ja sitä, miten synnytys sitten lopulta sujuisi. No, pennut syntyivät - kovin, kovin hitaasti, mutta pirteinä. Syntyneiden joukossa oli yksi viikkoa aiemmin kohtuun kuollut pentu, yksi oli mitä ilmeisemmin mennyt kesken jo aiemmin, ja imeytynyt pois. Taas yksi oppitunti lisää synnytyskokemusten kirjaan. Onneksi Fiina on hyvä synnyttäjä, jolla on ilmeisen tilavat synnytystiet. Kuolleen pennun synnyttäminen on pienelle koiralle iso riski. Elävät pennut olivat syntyessään ihan reilun kokoiset, syntymäpirteät, ja pontevasti ne ovat kasvaneetkin.

Kumpaisellekin, niin Glashalle kuin Grishallekin on näillä tiedoin jo kodit valikoituina.