Nashan ja Lucan pennut ovat saavuttaneet sen ikävaiheen, jolloin hereilläolohetket ovat silkkaa iloa ja riemua, tai paremminkin riehua. Alkavat vetää vertojaan espanjalaisen jalkapallokatsomon edesottamuksille, ainakin äänenkäytössä. Rohkelikkoja ovat nämä pentuset kaikin puolin. Tässä muutama otos - ja taas kerran on todettava, ettei mustien pentujen kuvaaminen ole lainkaan helpoin mahdollinen tehtävä, vallankaan kun kohde ei istuskele hievahtamatta paikallaan. :D

Nasha, Russkaya Roskosh Glasha Radost' Nasha teki melkoisen tempun pyöräyttämällä maailmaan pentunelikon 29. kesäkuuta iltamyöhällä. Aikaa neljän pennun synnytykseen kului 29 minuuttia. Tästä ei synnytys voi enää nopeutua, kätilölle tuli totinen kiire kestää perässä! Pentulaatikossa on neljä mustaa pentua, kaksi urosta ja kaksi narttua - kaikki syntymäpirteitä. Alla ensikuva puoli päivää vanhoista pennuista ja ylpeästä äitikoirasta. Isänä pennuilla on komea Luca, Cadium Dark Chocolate.

Dioran ja Paddyn pennut täyttävät pääsiäisen jälkeen jo kahdeksan viikkoa ja meno alkaa olla sen mukaista. Pääsiäisen kunniaksi napattiin poseerauskuvia.

Ja tässä on joukkueesta ensikuvat. <3

Blogia tulee tässä sosiaalisen median maailmassa päiviteltyä harvakseltaan, mutta nyt on taas aihetta, kun pentulaatikoissa on elämää. Bella synnytti 10. lokakuuta neljä reipasta ja pontevaa pentua, yhden pojan ja kolme tyttöä. Daria puolestaan kasvatti mahassaan vain yhtä pentua, joten synnytys oli jännityksen paikka. Kaikki meni silti kuin oppikirjassa ja reipas tyttö näki päivänvalon 17. lokakuuta. Tässä on kuvia jo silmänsä avanneista Bellan pennuista ja pitihän Darian pennustakin yksi kuva räpätä, vaikka sen silmät ovatkin vielä visusti ummessa. Myös pentujen nimiäiset on jo pidetty.

Pennut ovat saavuttaneet iän, jossa ne eivät ole enää vain suloisuuden perikuvia, vaan aika riehakkaita riiviöitä - noin varovaisesti ilmaisten. Lelujen ja kaverien kanssa taistelua, paikasta toiseen ryntäilyä... jalkoihinsa saa katsoa, sillä pennut päästelevät menemään tuhatta ja sataa eivätkä aina pysy näkökentässä. Nashan pennut ovat aikamoisia vilperttejä, Fiinan pulska ainokainen Ilarion tulee vielä vähän jälkijunassa, mutta pian sekin on riehunnassa mukana. Pennuista tuli vapaan sunnuntaipäivän kunniaksi räpsittyä kuvat. Näistä toinen tyttö on vielä yhteistyökykyistä ja huolehtivaa sijoituskotia vailla. Myös ainakin yksi poika etsii vielä omaa perhettään.

Hauskat ajat ovat hiljalleen alkamassa, kun Nashan pennut alkavat liikuskella ja leikkiä. Fiinan pikkumies, jota tuttavallisesti myös punkiksi kutsutaan, räväytti sekin silmänsä auki jo yhdeksän päivän iässä. Lempinimen syy selviää ulkoisista muodoista, maitoa on ainokaiselle prinssille riittänyt. :D

Nasha synnytti ripeästi ja vaivatta neljän pennun pentueen 18. lokakuuta, kasvattajan iloksi aamupäivällä. Kaikki pennut olivat syntymäpirteitä, ja niiden painot ovat nousseet tasaisesti. Pentulaatikossa on kaksi urospentua ja kaksi narttua, joista jokainen on omanvärisensä. Pojat ovat soopeli (fawn) ja ruskea, tytöt taas ruskeasoopeli ja musta. Tytöt etsivät lähtökohtaisesti sijoituskoteja, samoin mahdollisesti toinen pojista - toki pentujen laatu selviää vasta myöhempinä viikkoina. Tässäpä ensikuvat syntymäpäivältä.

Koirankasvattajan elämä on melkoista aaltoliikettä. Siinä, missä onnistuneet pentueet, kotona tassuttelevat pikkutassut ja onnistuneet kotivalinnat tuottavat sanomatonta iloa, epäonniset synnytykset ja sairastuneet pennut kovertavat sydämeen kraateria. Viimeisin surullinen kokemus oli Sandran pentue, jota odotin innolla syntyväksi ihan näinä päivinä. Reilu viikko sitten Sandra alkoi kuitenkin valua vihreää. Sikiönesteiden vuoto on väistämättä merkki siitä, että istukka on irronnut ja joku pennuista kuolee kohtuun. Koska synnytykseen oli vielä reilusti aikaa, ainoaksi keinoksi jäi aloittaa antibioottikuuri ja katsoa, mitä tuleman pitää. Ultrassa mahassa näytti olevan kuolleen pennun lisäksi yksi elävä.

Viime perjantaina Sandra kävi pissalla, ja yllätyksekseni sen takapäästä pilkistivät pienet takatassut. Avautumisvaihe oli alkanut, etuajassa, ja kuollut, jo mustunut pentu oli päässyt valahtamaan ulos kohdusta. Toivorikkaana valvoin yön ja seurasin synnytyksen etenemistä. Varhaisina aamutunteina alkoivat ponnistukset, ja syntyihän sieltä se eläväksi oletettu pentukin. Valitettavasti pieni poikapentu oli menehtynyt jo synnytyskanavassa eikä sitä voinut enää pelastaa. Kovin epävarmaa sen selviytyminen olisi ollut muutenkin, sillä keskospojalla oli painoa vain vaivaiset 57 grammaa, yhtä paljon kuin oli tiineyspäiviäkin. Sandra raasu suri menettämänsä pennun perään useita päiviä, mutta näyttää nyt vähän kerrassaan virkistyvän.

Tällaiset menetyksen ja epäonnistumisen kokemukset ovat väistämättömiä, jos kasvatustyötä tekee hiukankaan pidempään, mutta kyllä ne satuttavat syvältä ja pakottavat miettimään harrastuksen järkevyyttä. Ihan vastaavanlaista tapausta minulle ei ole aiemmin osunut, kaipa tämäkin oli koettava. Tunteiden vuoristorataa helpottaa hiukan se, että Stina on myös astutettu, ja se näyttää olevan varsin tukevasti kantava. Pentujen on määrä syntyä jo ensi viikolla, ja tässä vaiheessa uskallan toivoa, että kaikki sujuisi oppikirjan mukaan.

Koronan pelosta huolimatta piipahdimme Messukeskuksen Voittaja-näyttelyissä eikä millään turhilla tuloksilla. Pyrtsikasvatit napsivat roppakaupalla titteleitä, ja ihanat kasvatinomistajat esittivät myös kasvattajaluokan, joka sai ihanan arvostelun ruotsalaiselta roduntuntijalta Sonny Strömiltä: "Indivier av Indivier av fyra kombinationer. Utm rastyp o utm proportioner. Härliga huvuden o utryck. Välbyggda, välgående o pälsar av utm form o kvalitet.  Är nöjd att bedöma dem."
​Onnea Nora & tuore Helsinki VW-21 ja VW-21 Chere (EN Ne-M'Oubliez-Pas) sekä V-22 Unique (EN Vainqueur En Bleu) sekä Tarja ja Penita & V-21 Freya (EN Ya de la Joie Près l'Épinette)! Kiitos esittämisavusta Hanna!
Koko lystin kruunasi juuri vuoden täyttänyt Diora-muru, joka oli sunnuntaina venäjänbolonkakehässä PN2 ja kuittasi tittelin JW-22.
Meillä uutta vuotta otetaan vastaan toiveikkaissa merkeissä, sillä Sandra astutettiin aivan joulun alla, ja vuoden alkupäivinä Stina tapaa oman sulhaspoikansa. Jospa kevättalvelle saataisiin elämän piristykseksi pikkutassujen tassuttelua.
​
Diora (kuvassa) toivottaa kaikille rauhallista uutta vuotta ja mahdollisimman vähän räiskettä, sekä kaikkea hyvää uudelle, alkavalle vuodelle!