Ilo Nashan pentujen syntymästä ja painojen huikeasta noususta oli ennenaikainen. Viikon vanhoina pennut alkoivat yllättäen hyvin nopeasti hiipua ja lakkasivat imemästä. Maitoa pursuillut äitikoira ehtyi, ja sillä todettiin kohtutulehdus. Viisi vuorokautta nesteytystä ja keinoruokintaa kahden, kolmen tunnin välein riitti pelastamaan Fyodor-pojan, mutta sisko Feodora ei jaksanut taistella. Niinpä Nashalla on nyt hoidettavanaan vain yksi pentu. Koettelemus oli rankempi kuin sanoin voi ilmaista, ja vaikka pitkän kasvattajauran varrelle on mahtunut monenmoista, tällaiset tilanteet tekevät edelleen henkisesti tiukkaa. On vain opittava, ettei kaikkea voi pelastaa, vaikka miten haluaisi.

Positiivista on, että Fyodor kasvaa ja kehittyy normaalisti, ja Nasha on äärimmäisen huolehtivainen emä. Tulehdus saatiin hoidettua, ja maito laskeutui takaisin, vaikkakin sitä riittää melko niukalti. Nyt, tasan kolmen viikon iässä pentu pääsee maistelemaan vähän oikeaakin ruokaa. Kuva on viikon takaa, kun mittarissa oli kaksi viikkoa.

On sanomattakin selvää, että tästä pikkuprinssistä tulee melkoisen hemmoteltu tapaus.

Meillä on ollut mahtavasti ketjutettuja pentueita viime aikoina. Kun Stinan pennut lähtivät, Pinnin syntyivät... ja kun Pinnin pennut matkasivat maailmalle, syntyivät Nashan pennut. Ja onneksi syntyivät, melkein, mutta ei ihan oppikirjan mukaisesti.
Nashan vatsa ei vaikuttanut loppusuoralla kovin suurelta. Tunsin kyllä molemmin puolin liikettä, mutta aika hiljaista ja vaisua sellaista. Koska epäilys pienestä pentueesta heräsi, käväisimme tiineysröngenissä, joka vahvisti epäilyni - kaksi pentua siellä vatsassa köllötti pitkin pituuttaan. Näyttivät kuvassakin aika reilun kokoisilta.
Synnytys käynnistyi ajallaan, ja etenikin hienosti. Ensimmäisenä maailmaan kolmen vartin ponnistelujen tuloksena työntyi jalat edellä poika, jonka paino oli 149 grammaa. Aika reippaan kokoinen, mutta ei sentään ihan jättiläinen. Pirteä se oli, ja saman tien maitohanoilla.
Ja sitten odoteltiin. Nasha hoiteli poikaansa eikä näyttänyt merkkiäkään siitä, että aikoisi saattaa toisen pentunsa maailmaan. Meni tunti, meni toinen ja meni kolmaskin. Siinä vaiheessa alkoi jo tuntua siltä, että on tehtävä jotain. Pentu lämpöpullon viereen, Nasha hihnaan, ja pakkoliikuttamaan. Juoksentelu pihalla ja rapuissa ei johtanut tulokseen. No, toinen klassinen keino käyttöön - emokoira pentuineen päivineen autoon ja ajelemaan pitkin kuoppaisia raitteja. Tultiin kotiin tuloksettoman ajelun jälkeen, ja siinä vaiheessa katsoin jo aiheelliseksi pirauttaa päivystävälle eläinlääkärille. Sovimme, että pakkailen Nashan autoon ja hurautan vastaanotolle, josko vaikka kalkkia ja oksitosiinia tarvittaisiin polttojen käynnistymiseen. Tämä taika sitten tepsi. Nasha oli jo kuljetuslaatikossa ja minulla kengät jalassa, kun se aloittikin napakat poltot. Pirautus eläinlääkärille, että emme toistaiseksi tulekaan, ja ohopsan, puolessa tunnissa maailmaan putkahti pulska narttupentu. Pentujen väli virahti neljään ja puoleen tuntiin, mutta yllättävän hyvin Nassikka jaksoi 193-grammaisen (!) matroonan ulos puskea. Muutenkin harmaantuva pääni sai kyllä pari uutta harmajaista hiusta. Narttupentu tulostui reippaana ja pussissa, joten mikäs hätä siinä, loppujen lopuksi.
Pentujen kutsumanimiksi sopisivat kyllä mainiosti Pilli ja Pulla, mutta ne saivat saman tien ihan virallisetkin nimet. Poika on Velikiy Knyaz Fyodor ja tyttö Velikaya Knyazhna Feodora. Kummallakin on näillä näkymin kotitarjokkaat odottamassa.

Sijoitustyttö Pinnin kanssa pentuprojekti sujui hienosti, ja olen niin iloinen siitä, että olen löytänyt sijoituskoirilleni niin ihanat, avuliaat ja yhteistyökykyiset kodit. Kiitos siis Hilpi ja perhe, että sain lainata aarrettanne! Pinnin ja Fidelin pentukolmikko matkasi viikko sitten kukin omaan kotiinsa, ja sijoitukseen niistä jäi Bella-tyttönen. Pojatkin vaikuttavat lupaavilta (eivätkö ne aina pentuina vaikuta?), ja olen toiveikas, että niistä kasvaisi mukavia rotunsa edustajia. En tiedä miksi edellisestä, Stinan pentueesta tuli otettua niin huonosti kuvia (laiskuutta kiireen keskellä), mutta Pinnin pennut tuli ikuistettua ennen muuttoa potretteihin. Tässäpä ne.