Koirankasvattajan elämä on melkoista aaltoliikettä. Siinä, missä onnistuneet pentueet, kotona tassuttelevat pikkutassut ja onnistuneet kotivalinnat tuottavat sanomatonta iloa, epäonniset synnytykset ja sairastuneet pennut kovertavat sydämeen kraateria. Viimeisin surullinen kokemus oli Sandran pentue, jota odotin innolla syntyväksi ihan näinä päivinä. Reilu viikko sitten Sandra alkoi kuitenkin valua vihreää. Sikiönesteiden vuoto on väistämättä merkki siitä, että istukka on irronnut ja joku pennuista kuolee kohtuun. Koska synnytykseen oli vielä reilusti aikaa, ainoaksi keinoksi jäi aloittaa antibioottikuuri ja katsoa, mitä tuleman pitää. Ultrassa mahassa näytti olevan kuolleen pennun lisäksi yksi elävä.
Viime perjantaina Sandra kävi pissalla, ja yllätyksekseni sen takapäästä pilkistivät pienet takatassut. Avautumisvaihe oli alkanut, etuajassa, ja kuollut, jo mustunut pentu oli päässyt valahtamaan ulos kohdusta. Toivorikkaana valvoin yön ja seurasin synnytyksen etenemistä. Varhaisina aamutunteina alkoivat ponnistukset, ja syntyihän sieltä se eläväksi oletettu pentukin. Valitettavasti pieni poikapentu oli menehtynyt jo synnytyskanavassa eikä sitä voinut enää pelastaa. Kovin epävarmaa sen selviytyminen olisi ollut muutenkin, sillä keskospojalla oli painoa vain vaivaiset 57 grammaa, yhtä paljon kuin oli tiineyspäiviäkin. Sandra raasu suri menettämänsä pennun perään useita päiviä, mutta näyttää nyt vähän kerrassaan virkistyvän.
Tällaiset menetyksen ja epäonnistumisen kokemukset ovat väistämättömiä, jos kasvatustyötä tekee hiukankaan pidempään, mutta kyllä ne satuttavat syvältä ja pakottavat miettimään harrastuksen järkevyyttä. Ihan vastaavanlaista tapausta minulle ei ole aiemmin osunut, kaipa tämäkin oli koettava. Tunteiden vuoristorataa helpottaa hiukan se, että Stina on myös astutettu, ja se näyttää olevan varsin tukevasti kantava. Pentujen on määrä syntyä jo ensi viikolla, ja tässä vaiheessa uskallan toivoa, että kaikki sujuisi oppikirjan mukaan.
Sandra käpertyi suremaan menetettyjä pentujaan useamman päivän ajan. Vain lenkille lähtö toi piristystä, nyt tilanne on kuitenkin jo parempi.
RSS-syöte