Koskaan ei voi tietää, mitä seuraava päivä tuo tullessaan... Pii täytti vasta yhdeksän vuotta ja tuntui olevan elämänsä voimissa, kun yhtenä aamuna sen kunto selvästi romahti. Edellispäivänä niin terhakka pikku terrikkä pysyi hädin tuskin jaloillaan, oli voipunut, ei syönyt. Pelottava löydös oli limakalvojen kalpeus. Kaikkien oireiden perusteella mielen täytti pelottava aavistus, joka valitettavasti osoittautui eläinlääkärin tutkimuksissa todeksi... Piillä todettiin akuutti immuunivälitteinen hemolyyttinen anemia, IMHA. Sairaus oli romahduttanut kunnon hetkessä, punaiset verisolut olivat hajonneet ja verikokeessa hematokriitti oli vaivaset 9,1. Selviytyäkseen takaisin elävien kirjoihin Pii olisi tarvinnut pikaisen verensiirron, useamman päivän tehohoitoa, kortisoni- ja solusalpaajalääkityksen ja sittenkin ennuste olisi ollut enemmän kuin epävarma. IMHA on sairaus, jossa tila usein ailahtelee eikä lopputulos useinkaan ole se toivottu. Päätös oli vaikea, mutta mielestäni ainoa oikea - Pii pääsi sinne, missä ei tunneta heikkoutta, melkein "saappaat jalassa".

Rakkaat muistot jäivät, Pii eli aina elämänsä täysillä.  Nyt eivät tytöltä lopu pyöriteltävät kivet, kaiveltavat montut eivätkä pilkottavat lelut.

FI MVA Entre Nous Elecktra 17.6.2005 - 25.6.2014 

Olin ajatellut viettäväni pientä pentutaukoa, mutta luontoäiti päätti, etten tokikaan ainakaan pitkää huilitaukoa kaipaa. Lumo, Entre Nous Lumière Bleue meni ja aloitti juoksunsa, ja koska ajankohta oli kaiken kaikkiaan varsin sopiva, katsoin parhaaksi ryhtyä pentusuunnitelmien toteutukseen. Niinpä Lumo ja komea sulhonsa Piksu ovat viettäneet nyt viikon verran varsin tunnelmallisia hetkiä yhdessä. Uskoisin, että näistä lemmenhetkistä on seurauksia näkyvillä elokuun puolivälin jälkeen.

Toisin sanoen Entre Nous Q-pentue on saatettu alulle suosiollisten tähtien alla. Pentutiedustelut ovat tietenkin tervetulleita.

Rakkaalla lapsella on monta nimeä ja tämä pikku otus epätottelee niitä kaikkia.
Bree on siis Merlinin tytär, virallisesti Salokannel Extra at Entre Nous, ja muutti meille asumaan, koska Merlinin tyttöä ei kerta kaikkiaan voinut vastustaa. Bree on sijoituksessa kasvattajaltaan Tanja Salomieheltä. Kiitos siis Tanjalle luottamuksesta!

Bree siis tuli taloon ja valtasi aikailematta paikkansa niin sydämestä kuin sohvaltakin. On muuten aika epeli tämä tyttönen. Siinä missä Merlin on rotuisekseen melko rauhaisa, hyväntahtoinen herrasmies, Breessä on virtaa intopinkeänä ja sen pienestä pääkopasta kuuluvan raksutuksen saattaa hyvin kuulla... niin ja silmien valkuaisten muljahtelukin paljastaa, että pikku pippurilla on taas jotain toiminnallista vireillä. Vallan hauska neitokainen!

Elämä on arvaamatonta ja aallonharjalta matkataan yleensä kohti aallonpohjaa. Alkukesän suru-uutinen oli vasta reilun vuoden ikäisen Onni-pojan matka sateenkaarisiltaa pitkin ajasta iäisyyteen. Hyvää matkaa, pieni taikapähkinä.

 Entre Nous Noix Magique 30.4.2013-12.6.2014

Syvä osanottoni Jonna ja Tommi.

Olen tainnut joskus ennenkin lausahtaa, että ihan parasta kasvattamisessa on seurata sitä iloa, minkä kasvatit perheilleen tuottavat, ja päinvastoin. Kun omat harrastamiset ovat jääneet pelkiksi haaveiksi, on sitäkin hienompaa seurata kasvatinomistajien aikaansaannoksia.

Kati ja Vissa, EN Camomille Bleue, ovat sellainen lyömätön parivaljakko, että henkeään pidätellen saa odotella, mitä uutisia seuraavaksi maailmalta tipahtaa. Kesäkuussa niitä tipahti ihan yllin kyllin: Ensin tytöt käväisivät Lappeenrannassa agilitykisoissa voittamassa luokkansa nollatuloksella, mistä seurauksena Vissaa saa nyt kutsua Suomen agilityvalioksi! Huikea suoritus, Vissahan on vasta palannut radoille mammalomalta ja sitä paitsi sillä on ikää vasta rapiat päälle kolme vuotta. No, ei siinä tainnut mennä kahta viikkoakaan, kun kävivät tottiskisoissa esittämässä AVO ykköstuloksen ja luokkavoiton edestä näyttävää tottista ja avaamassa tiensä voittajaluokkaan. Ai mahdotonta, miten mukavalta tuntuu, vaikka kasvattajalla ei kyllä näissä menestyksissä ole muuta osaa tai arpaa kuin liikuttuneen sivustaseuraajan osa. Olisi hienoa omia edes osa kunniaa, mutta kyllä se niin on, että tämän parin välillä vallitsee sielujen sympatia ja onpa tuon menestyksen eteen ihan töitäkin tehty, ahkerasti ja positiivisella otteella, kuten pyrtsin kanssa täytyy. Onnea hurjasti, Kati, mihinkä vielä mahdatte ehättääkään?

Tässä kesälomia odotellessa on hyvä koostaa yhteen kevään näyttelyturneiden saldoa. Aikas kivasti on kehissä mennytkin.

Ensinnäkin Töpsy, Entre Nous Oeil de Faucon on esittäytynyt junnukehissä niin kotimaassa kuin ulkomaillakin. Suomesta kasassa on läjä sertejä, vuoden vanhalle ihan riittämiin, ja reissu Baltian Voittaja -näyttelyyn poiki pojan nimen eteen hienon litanian LT JMVA BALTJV-14. Onnea Eveliina, ei hassumpi startti näyttelyuralle!

Oma halinalleni Merlin (EN Cumin des Prés) on pistäytynyt muutamissa pippaloissa pokkaamassa ROP-titteleitä, mutta ryhmissä kukaan ei toistaiseksi ole poikaa sijoille asti noteerannut. Sen sijaan Chére, EN Ne-M'Oubliez-Pas, vasta reippaan vuoden ikäinen tulevaisuuden toivo kävi Riihimäen näyttelyssä olemassa paitsi rotunsa paras, myös sijoittumalla ryhmässä neljänneksi. Ihan huikeaa, onnea Nora!

Kesäkuun alkajaisiksi pakkasimme Noran ja siskonsa Monan kanssa kimpsumme, kampsumme ja koiramme ja suuntasimme Tallinnaan Viron Voittaja -näyttelyyn sekä sen yhteydessä järjestettyyn Viron lammas- ja karjakoirien yhdistyksen ranskalaisten rotujen erikoisnäyttelyyn. Menestystä sateli niin, että heikompaa jo pyörryttäisi. Erkkarissa Merlin oli ROP, sai Eestin valionarvoon oikeuttavan sertin ja oli lopulta BIS2. Titi-uu oli VSP ja Chéren oli tyytyminen EH-arvosanaan. Tämän kolmikon muodostama kasvattajaryhmä sen sijaan oli melko lailla upeasti BIS1. Ei ole ihan arkea, että pyrtsiryhmä pesee isot valkoiset, muita ryhmiähän tuossa pienessä erikoisnäyttelyssä ei esitettykään.

Sunnuntaina Viron voittajassa ilo ja riemu jatkui parin tittelin verran. Merlin oli jälleen ROP ja sai nimensä eteen tittelin Eestin Voittaja -14. Chére oli paras narttu 2. ja pokkasi tittelin Eestin juniorivoittaja 2014. Se myös pesi "isosiskonsa" Titi-uun, joka oli paras narttu 3. Ei hullumpi reissu, vaikka kyllä vasta maanantaina aamutunneiksi kotiin ehättänyttä sitten päiväsaikaan töissä vähän väsytti...