Sunnuntaina tuli pidettyä pieni pentukuvaushetki, kertyihän pikkumustille ikää jo kokonaiset kolme ja puoli viikkoa. Kovin ovat uteliaita ja liikkuvaisia nämä sisarukset, eikä lattianrajakuvaus tuottanut kuin tuskaa ja heilahtaneita otoksia. Nukkuvia pentuja tuskin kukaan jaksaa kuvissa ihmetellä. Ei sitten auttanut kuin perinteinen lavastusoperaatio, tällä kertaa tulppaanikimpun toimittaessa taustan virkaa. Kivat sävythän sinne taustoihin tuli, pennut vaan eivät olleet kovinkaan otettuja kuvaussessiosta ja senhän ilmeistä näkee... No, passikuvat tuli kuitenkin otettua. 

Ihan parhaita asioita kasvattajan elämässä on kuulla kasvatinomistajilta heidän koiriensa kuulumisia. Tai no, ainahan kuulumiset eivät ole niin mukavia, mutta myös ne ikävät asiat täytyy osata ottaa vastaan. Suru-uutisia on viimeisten parin kuukauden mittaan kuulunut useita - sateenkaarisillalle ovat siirtyneet kasvatusurani alkupäästä C-pentueen Jekku (EN Coup du Ciel) sekä D-pentueen veljekset Rontti (EN Duramen d'Or) ja Eppu (EN Dent-de-Lion). Kaikki olivat jo ikämiehiä ja saivat elää pitkän ja hyvän elämän omissa perheissään. Syvä osanottoni ja lämmin kiitokseni poikien hyvästä hoidosta Outi, Marjo ja Jenni perheineen.

Kerrottakoon sekin, että kolmepäiväisenä menehtyneen narttupennun kuolinsyy selvisi. Eviran ruumiinavausraportissa todettiin, että pennun sydämessä oli kehityshäiriö. Sydän oli suuri, ohutseinäinen ja kammioiden välissä oli reikä. MIkään ei siis olisi voinut pentua pelastaa ja olen  huojentunutkin siitä, että se menehtyi aivan pienenä. Vastaavat löydökset myöhemmässä vaiheessa olisivat aiheuttaneet paljon enemmän sydänsurua.

Suru-uutisten vastapainoksi minua on ilahdutettu mukavilla uutisilla ja aivan ihanilla kuvilla, joista on kerrassaan pakko julkaista muutamia.