Älä koskaan sano ei koskaan

Tässä sitä nyt sitten ollaan. Tuskin olen ilmoittanut, että lopetan pyrtsien kasvattamisen, kun melkein samaan hengenvetoon kerron, että meille on syntynyt uusi pentue. En ole luonteeltani epävakaa enkä peru päätöksiäni, mutta sattuma on melko suuri vaikuttaja kaikessa elämässä, miksei siis koirankasvatuksessakin. Saarijärvelle syntyi mielestäni mainio pentue, jossa vanhempina ovat omat kasvattini. Koirat ovat saman perheen koiria ja omistaja halusi lähinnä itselleen pentueesta pennun. En ihmettele, Utu, oman rakkaan Merlinini sisko, on yksi viehättävimmistä tuntemistani pyrtseistä ja tarkoitan paitsi ulkoisia avuja, myös sisäistä kauneutta. Utu on omistajansa Satun toinen mieli ja kun sillä alkaa jo olla ikää, oli aika tehdä ratkaisu. Ziggy sopi sulhasehdokkaaksi mainiosti, onhan sekin rotuisekseen varsin mukavan luonteinen koira. Ziggyhän asui meillä kotona viime syksyyn asti ja vei Saarijärvelle mukanaan isohkon palan sydäntäni.

Niin siinä sitten kävi, että päädyin rekisteröimään pentueen omalle kennelnimelleni ja sitouduin etsimään pennuille rakastavat kodit. Olkoon tämä sitten vaikka rodun kasvatusurani huipennus - sainhan yhteen sukutauluun käytännössä kaiken, mitä olen viimeisten yli kymmenen vuoden aikana rodun parissa puuhastellut. Ja pojathan tästä yhdistelmästä vielä kotejaan kaipailevat. 

Pennut ovat tätä kirjoitettaessa pulskia tyyppejä, jotka availevat silmiään. Tässä niistä kuvat noin kymmenen päivän iässä. Nimien ideoinnista on vastannut enimmäkseen Satun tytär Veera, 3 vuotta. Mielestäni ne ovat vähintäänkin kuvaavia. :D

Naari, pitkähäntäinen poika.

Töpö, luonnontöpöhäntäinen poika.

Mutkis, pitkähäntäinen tyttö.

Pötkö, luonnontöpöhöntäinen tyttö.