Synnytys oli helppo, vaikka teimmekin pienen huviajelun Lappeenrantaan klinikalle yhden tiukasti kohdunsuuhun jumittuneen pennun takia. Klassisesti se päätti syntyä, kun pääsimme ovesta klinikan sisäpuolelle... Tuolla ajelulla on ihmeellinen teho, ennen liikkeelle lähtöä kun oli kuitenkin jo ehditty kokeilla pussillinen kotikonsteja pennun saamiseksi maailmaan. No, pentu oli syntymävirkeä ja saman tien ensiaterialla, kuten sisaruksensakin. Tai ehkä ilmaisu on lievänpuoleinen, nämä sankarit nimittäin vetelevät itseään aika vauhdikkaasti pitkin pentulaatikkoa ja kipuilevat Vissan kylkiä ylös alas. Perineet vanhempiensa vilkkausasteen?
Loppusaldo on kolme poikaa ja kaksi tyttöä. Kuvatkin kertovat, että geenilotossa tuli taas yhdenlainen täyspotti, nimittäin kaikki tulokkaat ovat mustia. Osa kenties perii emältään harmaalaimennusgeenin, joten luvassa on mustia tai harmaita aikuisia. Jos tilastotieteen lainalaisuuksia olisi noudatettu, pennuista neljännes olisi ollut fawnin värisiä, siis hiekaruskeita ja puolet olisi perinyt emältään merle-geenin. Tilastot ja sattuma eivät vain kulje käsi kädessä, se on nähty monesti ennenkin.
Tyttöjä ei riittänyt kaikille pentukuumeisille ja syntyneelle kaksikolle on jo alustavasti kodit olemassa. Pojista yhdelle tai kahdelle haeskellaan omia perheitään.