Koskaan ei voi tietää, mitä seuraava päivä tuo tullessaan... Pii täytti vasta yhdeksän vuotta ja tuntui olevan elämänsä voimissa, kun yhtenä aamuna sen kunto selvästi romahti. Edellispäivänä niin terhakka pikku terrikkä pysyi hädin tuskin jaloillaan, oli voipunut, ei syönyt. Pelottava löydös oli limakalvojen kalpeus. Kaikkien oireiden perusteella mielen täytti pelottava aavistus, joka valitettavasti osoittautui eläinlääkärin tutkimuksissa todeksi... Piillä todettiin akuutti immuunivälitteinen hemolyyttinen anemia, IMHA. Sairaus oli romahduttanut kunnon hetkessä, punaiset verisolut olivat hajonneet ja verikokeessa hematokriitti oli vaivaset 9,1. Selviytyäkseen takaisin elävien kirjoihin Pii olisi tarvinnut pikaisen verensiirron, useamman päivän tehohoitoa, kortisoni- ja solusalpaajalääkityksen ja sittenkin ennuste olisi ollut enemmän kuin epävarma. IMHA on sairaus, jossa tila usein ailahtelee eikä lopputulos useinkaan ole se toivottu. Päätös oli vaikea, mutta mielestäni ainoa oikea - Pii pääsi sinne, missä ei tunneta heikkoutta, melkein "saappaat jalassa".
Rakkaat muistot jäivät, Pii eli aina elämänsä täysillä. Nyt eivät tytöltä lopu pyöriteltävät kivet, kaiveltavat montut eivätkä pilkottavat lelut.
FI MVA Entre Nous Elecktra 17.6.2005 - 25.6.2014
Rakkaat muistot jäivät, Pii eli aina elämänsä täysillä. Nyt eivät tytöltä lopu pyöriteltävät kivet, kaiveltavat montut eivätkä pilkottavat lelut.
FI MVA Entre Nous Elecktra 17.6.2005 - 25.6.2014
  |   |
RSS-syöte