Olen tainnut joskus ennenkin lausahtaa, että ihan parasta kasvattamisessa on seurata sitä iloa, minkä kasvatit perheilleen tuottavat, ja päinvastoin. Kun omat harrastamiset ovat jääneet pelkiksi haaveiksi, on sitäkin hienompaa seurata kasvatinomistajien aikaansaannoksia.
Kati ja Vissa, EN Camomille Bleue, ovat sellainen lyömätön parivaljakko, että henkeään pidätellen saa odotella, mitä uutisia seuraavaksi maailmalta tipahtaa. Kesäkuussa niitä tipahti ihan yllin kyllin: Ensin tytöt käväisivät Lappeenrannassa agilitykisoissa voittamassa luokkansa nollatuloksella, mistä seurauksena Vissaa saa nyt kutsua Suomen agilityvalioksi! Huikea suoritus, Vissahan on vasta palannut radoille mammalomalta ja sitä paitsi sillä on ikää vasta rapiat päälle kolme vuotta. No, ei siinä tainnut mennä kahta viikkoakaan, kun kävivät tottiskisoissa esittämässä AVO ykköstuloksen ja luokkavoiton edestä näyttävää tottista ja avaamassa tiensä voittajaluokkaan. Ai mahdotonta, miten mukavalta tuntuu, vaikka kasvattajalla ei kyllä näissä menestyksissä ole muuta osaa tai arpaa kuin liikuttuneen sivustaseuraajan osa. Olisi hienoa omia edes osa kunniaa, mutta kyllä se niin on, että tämän parin välillä vallitsee sielujen sympatia ja onpa tuon menestyksen eteen ihan töitäkin tehty, ahkerasti ja positiivisella otteella, kuten pyrtsin kanssa täytyy. Onnea hurjasti, Kati, mihinkä vielä mahdatte ehättääkään?
Kati ja Vissa, EN Camomille Bleue, ovat sellainen lyömätön parivaljakko, että henkeään pidätellen saa odotella, mitä uutisia seuraavaksi maailmalta tipahtaa. Kesäkuussa niitä tipahti ihan yllin kyllin: Ensin tytöt käväisivät Lappeenrannassa agilitykisoissa voittamassa luokkansa nollatuloksella, mistä seurauksena Vissaa saa nyt kutsua Suomen agilityvalioksi! Huikea suoritus, Vissahan on vasta palannut radoille mammalomalta ja sitä paitsi sillä on ikää vasta rapiat päälle kolme vuotta. No, ei siinä tainnut mennä kahta viikkoakaan, kun kävivät tottiskisoissa esittämässä AVO ykköstuloksen ja luokkavoiton edestä näyttävää tottista ja avaamassa tiensä voittajaluokkaan. Ai mahdotonta, miten mukavalta tuntuu, vaikka kasvattajalla ei kyllä näissä menestyksissä ole muuta osaa tai arpaa kuin liikuttuneen sivustaseuraajan osa. Olisi hienoa omia edes osa kunniaa, mutta kyllä se niin on, että tämän parin välillä vallitsee sielujen sympatia ja onpa tuon menestyksen eteen ihan töitäkin tehty, ahkerasti ja positiivisella otteella, kuten pyrtsin kanssa täytyy. Onnea hurjasti, Kati, mihinkä vielä mahdatte ehättääkään?
RSS-syöte