Tuntuu, että viimeisimmästä Entre Nous -russelipentueesta on kulunut pieni iäisyys. No, oikeastaan vain kolme vuotta ja rapiat. Sen viimeisimmän pentueen yksi narttupentu, Mimmi, on siis saavuttanut jo reilun kolmen vuoden iän ja on sitä myöten itse valmis äitikoiraksi. Pitkän puntaroinnin jälkeen tulin siihen tulokseen, että kyllähän niitä "omia" sukulinjoja olisi kiva vielä jatkaa. Mimmi on viimeinen sijoitusnarttuni, joten urosvalinta pohditutti ja lopulta keksin kuningasidean. Mimmi tapasi tositarkoituksella muutama päivä sitten kasvattini Eskon, josta olen aina pitänyt valtavasti. Tässä yhdistelmässä yhdistyvät kaikki ne sukulinjat, joita olen tähänastisessa russelikasvatustyössäni käyttänyt.
Olen jo etukäteen ihan täpinöissäni, pentujen suku kun on perusteellisen tuttu ja toivorikkaana odotan todella kivoja luonteita ja mukavaa näköä. Katsotaan sitten, täyttyvätkö odotukset. Tammikuussa pentusia voi odottaa syntyviksi.
Kuvia lemmenparista löytyy russelipentuja-sivulta ja kuten siellä toteankin, tarkoitus olisi löytää mahdollisille lupaaville tyttöpennuille sijoituskodit, jotta sukulinjat ja kasvatustyöni voisivat vielä jatkua tämänkin rodun parissa.
Olen jo etukäteen ihan täpinöissäni, pentujen suku kun on perusteellisen tuttu ja toivorikkaana odotan todella kivoja luonteita ja mukavaa näköä. Katsotaan sitten, täyttyvätkö odotukset. Tammikuussa pentusia voi odottaa syntyviksi.
Kuvia lemmenparista löytyy russelipentuja-sivulta ja kuten siellä toteankin, tarkoitus olisi löytää mahdollisille lupaaville tyttöpennuille sijoituskodit, jotta sukulinjat ja kasvatustyöni voisivat vielä jatkua tämänkin rodun parissa.
RSS-syöte