Uusi luku synnytyskokemusten kirjaan

Fiina synnytti elokuussa potran pentukaksikon, jotka tätä kirjoitettaessa kiskovat innolla muristen ja reuhtoen villasukkaa. Se sukka on jalassani. Työnimillä Glasha ja Grisha toistaiseksi temmeltävät pennut ovat ilmiömäisen hauska parivaljakko, jonka seurassa aika ei käy pitkäksi. Tällaisissa pienissä pentueissa on se etu, ettei pentusten touhuihin oikeastaan missään vaiheessa kyllästy, kun jätöksiin ei tallaa (koska aina ne löytää ensin sukanpohjalla) joka askeleella, ja hoitotoimiin sun muihin arjen touhuihin totutettavia ei ole kokonaista komppaniaa.

Ihan kuin Strömsössä ei tämäkään synnytys sujunut. Odotuksissa oli isompi pentue, jossain vaiheessa ultrassa katseltiin selkeästi neljää sykkivää sydäntä. Viikkoa ennen synnytystä Fiina alkoi vuotaa vihreänmustaa sikiönestettä, ja kävi selväksi, ettei pennuilla ollut kaikki hyvin. Sydänääniä löytyi enää kahdet. Ultrassa käytiin pariinkin otteeseen, kun jäljelle jääneiden tilaa arvioitiin, ja suunniteltua sektiotakin pohdiskeltiin. Lopulta päädyimme eläinlääkärin kanssa siihen, että annetaan Fiinan yrittää synnyttää luonnollisesti. Viimeinen viikko meni jännätessä ensinnäkin sitä, pysyvätkö kaksi pentua elossa ja sitä, miten synnytys sitten lopulta sujuisi. No, pennut syntyivät - kovin, kovin hitaasti, mutta pirteinä. Syntyneiden joukossa oli yksi viikkoa aiemmin kohtuun kuollut pentu, yksi oli mitä ilmeisemmin mennyt kesken jo aiemmin, ja imeytynyt pois. Taas yksi oppitunti lisää synnytyskokemusten kirjaan. Onneksi Fiina on hyvä synnyttäjä, jolla on ilmeisen tilavat synnytystiet. Kuolleen pennun synnyttäminen on pienelle koiralle iso riski. Elävät pennut olivat syntyessään ihan reilun kokoiset, syntymäpirteät, ja pontevasti ne ovat kasvaneetkin.

Kumpaisellekin, niin Glashalle kuin Grishallekin on näillä tiedoin jo kodit valikoituina.

Glasha, josta tulee mitä ilmeisimmin Fanni - Entre Nous Velikaya Knyazhna Glashen'ka

Grisha, Entre Nous Velikiy Knyaz Grishen'ka